Agility tarkoittaa suomeksi ketteryyttä. Se on vauhdikas koiraurheilulaji, joka on kehitetty Englannissa 1970-luvun lopulla esteratsastuksen pohjalta alkujaan ratsastuskilpailujen väliaikaohjelmaksi. Suomeen laji rantautui 1980-luvulla ja sen suosio ja harrastajamäärät ovat kasvaneet jatkuvasti. Agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva kaiken ikäisille ihmisille sopiva liikuntamuoto. Ohjaaja ohjaa koiran suorittamaan radalla olevat esteet liikkumalla, kehonsa liikkein ja ääntään käyttäen. Parhaimmillaan agilitysuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä, josta molemmat nauttivat.
Agility on koiran ja ohjaajan yhteinen liikuntaharrastus. Kuten mitä tahansa urheilulajia, voi agilityakin harrastaa monella eri tasolla. Se voi olla mukavaa yhteistä tekemistä koiran kanssa tai siinä voi edetä huippu-urheilutasolle asti kansainvälisiin arvokilpailuihin – hauskuutta unohtamatta! Agilitya harrastaakseen koiran tulee olla terve ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Erityisesti koiralle agility on fyysisesti rankka laji, joten sen lihashuollosta on pidettävä hyvää huolta. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt kuuluvat oleellisena osana jokaiseen treeniin ja kilpailusuoritukseen. Agilityssa urheilee myös ohjaaja, joten luonnollisesti omastakin kunnosta ja kehosta tulee pitää huolta sekä muistaa myös itse lämmitellä ennen kuin lähtee spurttailemaan agilityradalle.
Koirat on jaettu 2018 alkaen viiteen kokoluokkaan säkäkorkeutensa mukaan pikkumineihin, mineihin, medeihin, pikkumakseihin ja makseihin. Tämä jaottelu säilyi myös vuoden 2023 sääntöuudistuksessa kaikissa muissa lajimuodoissa, paitsi hoopersissa.
2023 agility lajina jaettiin viiteen eri lajimuotoon: agility, hyppy, gamblers, snooker ja hoopers. Hyppyrata eroaa agilityradasta siten, että sillä ei käytetä lainkaan kontaktiesteitä, vaan se koostuu erilaisista hyppyesteistä (aita, okseri, muuri, pituushyppy ja rengas) sekä kepeistä ja putkista. Agilityradalla edellä mainittujen esteiden lisäksi käytettäviä kontaktiesteitä ovat A-este, puomi ja keinu. Esteitä radalla on 15-22.
Tasoluokkia on kolme, ja koira saa oikeuden osallistua ylemmän tasoluokan kilpailuihin saavutettuaan luokanvaihtoon oikeuttavan minimimäärän merkitseviä tuloksia edeltävästä tasoluokasta. Minimimäärä tasoluokasta seuraavaan on kolme merkitsevää tulosta kahdelta eri tuomarilta. Tasoluokkien eroina ovat radan vaikeusaste ja etenemisnopeus.
Itse kilpailussa tuomari rakennuttaa suunnittelemansa radan, mittauttaa sille pituuden ja laskee ihanneajan. Kun rata on valmis, ohjaajat saavat tutustua rataan ilman koiria. Rataantutustumisen aikana ohjaajat laativat oman taktiikkansa esteeltä esteelle. Koiraan tai esteisiin ei saa radalla koskea, vaan koira tulee saada etenemään ääntä, käsimerkkejä, vartalon liikkeitä, käsien taputusta tai muita käskyjä käyttäen.
Agilityssa tavoitteena on suorittaa rata mahdollisimman virheettömästi ja nopeasti. Virheistä, aikavirhettä lukuunottamatta, saa aina 5 virhepistettä. Niitä ovat esimerkiksi riman pudotus tai kontaktivirhe (koira ei koske kontaktialueita). Kieltovirheen koira saa mm. ohittaessaan esteen, pysähtyessään sen eteen tai mennessään väärältä puolelta pujotteluun. Perussääntö kilpailuissa on, että nopein nolla voittaa!
Sertifikaatti jaetaan kunkin lajimuodon 3-luokassa nopeimmalle merkitsevän tuloksen tehneelle koiralle, joka ei ole saavuttanut kyseisen lajimuodon valion arvoon oikeuttavia tuloksia. Sertejä tulee saada kolme, jotta koira valioituu kyseisessä lajimuodossa. Koirakko voi kerätä myös meriittejä, joita myönnetään tasoluokkakohtaisesti. Meriitti kirjataan Kennelliiton jalostustietojärjestelmään, mutta siinä ei ole näyttelyn tulosvelvoitetta.
Agilityuran alussa maltti on valttia! Harjoitella täytyy, mutta kohtuullisesti, ettei koira väsy tai kyllästy. Perustottelevaisuudesta on esteiden opettelemisessa valtavasti hyötyä, joten ainakin seuraavia asioita voi ja kannattaa opetella jo ennen agilityuran alkua kotona: paikallaolo, seuraaminen, luoksetulo, eteen lähettäminen, oikea ja vasen.
Lisätietoja:
SAGI agilitysäännöstö